Sivut

torstai 11. lokakuuta 2012

Dokumenttiarvioita


Sinivalkoisen valheen jäljillä



Sinivalkoinen
valhe
Ohjaaja: Arto Halonen
Käsikirjoitus: Arto Halonen, Jouni K. Kemppainen ja Kevin
Fratzier
Laji: Dokumentti, kotimainen
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: S
Ensi-ilta: 5.10.2012

Arto Halosen ohjaama ja yhdessä Jouni K. Kemppaisen ja Kevin
Frazerin kanssa käsikirjoittama elokuva Sinivalkoinen valhe on saanut osakseen suurta
huomiota ja herättänyt kiivasta keskustelua Suomessa, mutta myös ulkomailla jo
ennen ensi-iltaansa. Sinivalkoinen valhe räväyttää verhot auki Suomen
maastohiihdon doping historian edestä. Dokumentti kertoo hyvin selkeästi
doping-kulttuurista mitään kaunistelematta, siitä myös saadaan paljon uutta
tietoa elokuvan monipuolisen materiaalin avulla.                                                                         

Elokuvassa
seurataan Suomen maastohiihdon piireissä vallinnutta doping-kulttuuria
1970-luvulta 2000-luvulle asti. Elokuvassa käydään erityisen tarkasti läpi
vuoden 2001 Lahdessa järjestettyjen hiihdon MM-kisojen dramaattisia
doping-käänteitä. Varsinkin suomalaisten osalta nämä kisat olivat erittäin
nöyryyttävät, sillä peräti kuusi suomalaishiihtäjää kärysi kiellettyjen
aineiden käytöstä.  Elokuvassa kerrotaan
myös STT: dopingoikeudenkäynnistä, joka aloitettiin vuonna 1998, sekä paljastetaan
huippu-urheilua varjostavaa kiellettyjen aineiden synnyttämää valheiden
vyyhtiä.                                                                                                  
Dokumentti
kertoo enimmäkseen suomalaisten maastohiihtäjien dopingin käytöstä, mutta siinä
on myös mainintoja esimerkiksi italialaisista ja norjalaisista hiihtäjistä ja
heidän dopingaineiden käytöstä ja kärähdyksistä. Elokuvassa pohditaan myös,
että oliko suomalaisten dopingin käyttö pitkäaikaista ja harkittua, jopa
maailmanlaajuista vai oliko se vain kokeilua ja yksittäisten henkilöiden puuhia.
                                                                                                                                                        
 Elokuvan
aihetta on lähdetty purkamaan hiihtäjien, valmentajien ja asiantuntioiden
haastatteluilla ja lausunnoilla. Lisäksi elokuvan tekijät ovat penkoneet
arkistoista vanhoja kuvanauhoja ja haastatteluja. Näillä materiaaleilla elokuva
on koottu erittäin taitavasti rytmittäen niin, että haastattelut ja videopätkät
vuorottelevat ja dokumentti säilyy selkeänä ja mielenkiintoisena. Selkeyttä
lisää myös aiheen vaihtuessa tekstit, joissa kerrotaan miltä vuodelta tapahtuma
on ja mistä siinä on kyse. Taustamusiikit ja –äänet on valittu osuvasti.
Halonen on tahtonut nostaa kissan pöydälle viimein ja halunnut selvästikin
avata suomalaisten vanhat ja katkerat haavat ja synnyttää keskustelua. Luulen,
että tämä on hänen tapansa yrittää puhdistaa huippu-urheilua epärehellisistä
keinoista.                       

Dokumentiksi elokuva oli loistava, sillä kaksi
tuntia kului nopeasti ja siitä sai paljon ajateltavaa. Elokuvan selkeyden
ansiosta myös hiihtoon ja dopigskandaaleihin perehtymätönkin katsoja saa siitä
paljon irti. Elokuvan tunnelma on aiheesta johtuen synkkä, mutta esimerkiksi Suomen
hiihtoliiton entisen puheenjohtajan Paavo M. Petäjän ”tankeroenglanti” saa
väkisinkin katsojan pyrskähtelemään. Dokumentti saa katsojansa ajattelemaan,
että voiko huippu-urheilu olla koskaan puhdasta ja rehellistä, jos
lääketeollisuus on aina vähintäänkin yhden askeleen edellä dopigseulontaa.                                                                            



                                                                  
 

Avaa silmäsi valheiden vyyhdille


Ahkera dokumenttiohjaaja Arto Halonen aiheutti keskustelua viimeksi
draamaelokuvallaan Prinsessa (2010),
joka pohjautuu tositarinaan suomalaisesta mielisairaasta. Tällä kertaa
hän on
synnyttänyt spekulointia penkomalla suomalaisen maastohiihdon sekavaa ja
häpeällistä doping-historiaa. Trailerit ovat herättäneet paheksuntaa mm. suomalaisikoni Juha Miedon "puhtauden" epäilemisestä ja vanhojen asioiden penkomisesta, mutta arvostelun sijaan jokaisen kannattaisi itse käydä katsomassa, mitä dokumentissa tulee esille.



Sinivalkoinen valhe esittelee
katsojilleen tapahtumia 1970-luvun ensimmäisistä ilmi tulleista
tapauksista aina nykypäivään asti, keskittyen tietysti vuoden 2001
maailmanmestaruuskisoihin Lahdessa. Suomen edustus oli vahva ja kaikki
suomalaiset odottivat hurmosmaisesti menestystä, mutta kuuden
suomalaisen kärähdettyä dopingista ja menetettyä yksi yksilö- ja kaksi
joukkuemitallia kisoista tulikin skandaali, joka horjutti suomalaisuuden
 itsetuntoa. Myös kotimaamme rajojen ulkopuolelle vilkaistaan miettien doping-kulttuurin yleisyyttä.

Dokumentti
 on aimo tietopaketti, mutta tarjoaa myös useimmille tapahtumista jo
perillä oleville mielenkiintoisia yksityiskohtia ja näkökantoja, sillä Arto Halonen
ryhmineen on jo olemassa olleiden arkistomateriaalien lisäksi kerännyt
haastatteluja mm. urheilijoilta ja valmentajilta. Useimmat kuitenkin kieltäytyivät haastatteluista tai vastasivat ympäripyöreästi, ja juuri kenenkään sanoihin ei ole luottamista. Elokuva ei syyllistä yksittäisiä urheilijoita, valmentajia tai muita osallisia, vaan koko järjestelmän valheellisuutta. On vain sanoja toisten sanoja vastaan.

Elokuva on rytmitetty niin, että historiaa ja muita asioita esitetään vuorotellen vuoden 2001 tapahtumien kanssa. Tämä tuo dokumenttiin juonenomaisuutta ja
jännitystä, mutta saattaa sekoittaa tapahtumien hahmottamista, joka puolestaan syö katsojan mielenkiintoa.
 Dokumentti kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos teemaan löytyy
pientäkään kiinnostusta. Sinivalkoinen valhe laittaa jokaisen miettimään dopinghuijauksien
laajuutta ja merkitystä yhteiskunnan ja urheilun arvojen välillä.

Roosa Nyberg
      



             Totuus hiihtoliitosta



Arto halosen ohjaama elokuva, sinivalkoinen valhe, kertoo vuoden 2001 MM-hiihtokisojen skandaalista. Tämä kohua herättävä elokuva on saanut melko paljon keskustelun aihetta me-diassa ja myös lehdissä.
Elokuva pyörii Lahden hiihtokisojen ympärillä, jossa kuusi suomalaista kärysi kielletyistä aineista.Halonen tutkii ja analysoi koko dopingin käytön suomalaisessa hiihto joukkueessa aina 1970-luvultaasti. Moni varmasti ajattelee, ettätätä vaiettua salaisuutta ei pitäisi penkoa ja tuoda esille, koska nämä ovat niin vanhoja asioita.Aiemmin ei välttämättä tiedetty tai haluttu tietää miksi jotkut hiihtäjät vain oli parempia. Ihmisetvain halusi, että Suomi menestyy hiihdossa. Elokuvassa tulee selville hyvin yksityiskohtaisia aisioita Lahden hiihtokisoista.
Elokuva on hyvin trillerimäinen, joka huipentuu Lahden kisoihin. Elokuvan aikana huomasin kuinka korruptoitunut suomen hiihtoliitto on ollut ja kuinka järjestelmällistä doping ''perinne''on ollut. Se yllätti eniten, että myös lääkefirmat ovat olleet mukana kehittämässä kielettyjäaineita. Myös elokuvasta huomasi kuinka vaiettu ja häpeällinen salaisuus dopingin käyttö onollut. Elokuvan tarkoituksena on varmasti saada paljon aikaan keskustelua ja tuomaan vaie-tut asiat esille. Tähtiä antaisin elokuvalle 3.5

Timo Tolmunen   

  

(Sini)valkoisiavalheita


Arto Halosen täyspitkä dokumentti
”Sinivalkoinen valhe” ilmestyi median eteen valtavan kohun saattelemana. Urheilumenestyksestään
ylpeä suomalaiskansa on vihdoin pääsemässä yli Lahdessa vuonna 2001
järjestettyjen hiihdon maailmanmestaruuskilpailujen doping-skandaalista, kun
vanhat arvet revitään auki, ja uusia haavoja tehdään niin paljon kuin parissa
tunnissa ehditään, kun vuosikymmenten takaisia tapahtumia kaivellaan uudelleen
ja kyseenalaistetaan.


Luulisi,
että jo pelkästään surullisenkuuluisissa vuoden 2001 Lahden tapahtumissa olisi
tarpeeksi materiaalia vakavastiotettavan dokumentin tekoon, mutta Arto Halonen
ei jätä asiaa siihen, vaan elokuva käy läpi tapahtumia niinkin kaukaa kuin
1970-luvulta, aina nykypäiväänsaakka, ja 2000-luvun alun ”karpaasien”, Mika
Myllylän, Jari Isometsän ja Harri Kirvesniemen lisäksi osansa saavat myös
vähemmälle huomiolle jääneet silloiset naishiihtäjät, sekä takavuosien
urheilusankarit kuten Juha Mieto ja Marjo Matikainen. Jopa suomalaisvalmennukseen
vuosia sitten luottanut Italian hiihtomaajoukkue saa paljon näkyvyyttä. Dokumentin aihepiiri ja sen saama huomio mediassa takaa sen, että yhtäkään katsojaa ei
tiputeta keskelle aivan tuntematonta aihetta, vaikka hiihtourheilu ei olisikaan
lähellä sydäntä. Pohjoisena kansana suomalaiset kuitenkin lienevät suurimmaksi
osaksi melko hyvin perillä elokuvan käsittelemistä tapahtumista, ja silkka
uteliaisuus varmistaa sen, että mielenkiinto säilyy loppuun asti. Onhan asia niin, että jokainen suomalainen on enemmän tai vähemmän ylpeä talviurheilumenestyksestämme, ja nyt kun sitä on joku kyseenalaistamassa, haluavat kaikki ottaa selvää, mistä on kyse.

Elokuva
itsessään on fiksusti rytmitetty, kustakin tapauksesta kerrotaan vähän  kerrallaan, mutta kun asiaan jälleen muiden
aiheiden jälkeen palataan, siirrytään taas tapahtumissa pykälän verran
eteenpäin. Dokumentti siis etenee kronologisessa järjestyksessä, mutta
toisaalta ei sitten kuitenkaan. Tämän rytmityksen ansiosta säilyy tuntuma
siitä, että tarjolla on koko ajan jotain uutta, ja katsojan mieli pysyy
virkeänä ja keskittyneenä. Dokumentin kertojana itse toimivan ohjaajan Arto Halosen puheosuudet ovat miellyttäviä kuunnella, ja rauhallisia tempoltaan. Ne antavat elokuvaan journalistista otetta ja korostavat sitä tosiasiaa, että kyseessä on dokumentti. Myös elokuvaan uutena materiaalina arkistotavaran lisäksi hankitut haastattelut Halonen hoitaa itse, joten häneen ehtii parin tunnin aikana samaistua samaan tapaan kuin muidenkin elokuvien hahmoihin. 
Arttu Nurminen    




Sinivalkoinen valhe


Kävimme lukiosta katsomassa juuri valmistuneen Arto Halosen ohjaaman teoksen "Sinivalkoinen valhe" ennakkonäytöksenä. Teos kertoo pääosin Suomen hiihtourheilun dopingmaailmasta, tosin myös Ruotsin, Norjan ja Italian hiihdon dopingkulttuuriin pureudutaan erinäisten klikkien avulla.Teos on herättänyt paljon kohua ja iltalehdet olivat jo ennen ilmestymistä uutisoineet innokkaasti niin Juha Miedon dopingepäilystä kuin Orion -lääkefirman sekaantumisesta dopingteollisuuteen.
Dokumentti etenee Lahdessa 2001 käytyjen hiihdon mm-kisojen mukana. Takaumia ja pätkiä vuosista 2001-2012 käytetään taitavasti, ja dokkari tuntuu etenevän sujuvasti.Monet muistavat suomalaisten dopingskandaalin Lahdessa, ja Arto Halonen esittelee suomalaista, ja yleensäkin dopingkulttuuria, niin hiihdossa kuin myös muissa lajeissa, pääpainon ollen kuitenkin suomalaisessa hiihdossa. 
Elokuva alkaa legendaarisilla videoilla siitä, kuinka Mika Myllylä harjoittelee suossa sauvojen kanssa. Tämä nostattaa heti tunteet pintaan, ja povaa seuraavasta parista tunnista jotakin, mistä ei enää ole paluuta takaisin. Dokumenttielokuva esittelee monia sellaisia asioita, joiden uskoisin olevan jo tuttuja vanhemmalle sukupolvelle. Nuorille nämä asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole yhtä selviä ja elokuva onkinmielestäni hyvä keino esitellä huippu-urheilun varjopuolta nykyajan nuorille.Tosin, elokuva on jonkin kerran myös kärjistävä ja tarina jättää tiettyjä faktoja pois. Esimerkiksi,  kerrottaessa veripusseista Koljonvirran sairaalassa 1970-luvulla, viitataan urheilijoille tehtävään veritankkaukseen. (Veritankkaus parantaahapenottokykyä) Tämä esitetään hämäräperäisenä ja kiellettynä toimintana, vaikka veritankkaus itseasiassa kiellettiin 1985. Kiellettyä tämä veritankkaus tuolloin 1970-luvulla ei siis ollut.Moraaliset kysymykset tästä touhusta ovatkin sitten asia erikseen.
Dokkari etenee ja ilmenee, että keltaisten lehtien uutisoimat Juha Miedon dopingepäily ja Orion-lääkefirman sekaantuminen dopingtouhuihin ohitetaan aika nopeasti. Kun lahden dopingskandaalin tapahtumat on purettu ja käyty läpi, pian kankaalle ilmestyvät lopputekstit.Tunnelmat olivat hieman hämmentyneet ja kenties surullisetkin. Onko urheilussa enää mitään järkeä?
Vaikka elokuva käsitteli myös paria muuta maatakin kuin Suomea, jäi maku että Suomea tässä eniten suomittiin. Kenties juuri otsikon "Sinivalkoinen valhe" takia.Tietenkin resurssit ovat rajalliset, eikä ole mieltä tehdä dopingdokkaria joka kattaisi kaiken urheilun ympäri maailman. Urheilijoita ei tosin syytetty, vaan heidät esitettiin ehkä jopa eräänlaisina uhreina. Koneiston ja säälimättömän kilpailun uhreina, ja tämä toi uuden näkökulman suomalaiseen dopingkulttuuriin missä dopingista palaneet yleensä kantavat vastuun yksin.
Dokumenttia oli valmisteltu kolmisen vuotta, ja videomateriaalia oli kertynyt satoja tunteja. Asia, joka pisti silmään, oli haastatteluista kieltäytyneiden määrä, tämä kun oli aika suuri.
Elokuva on tiukka paketti ja uskon sen antavaan monille uutta tietoa. Kuten sanottu, vanhemman sukupolven urheilutietäjät kuitenkaan eivät saa elokuvasta varmaankaan paljon irti loppuunkaluttujen aiheiden vuoksi.Ihmettelen joka tapauksessa monien negatiivista, jopa vihamielista vastaanottoa. Ikään kuin dopingjuttuja ei saisi nostaa päivänvaloon, sillä vanhojen urheilusankarien loisto voisi himmetä.Ei se himmene; jos täällä 1960-luvulta eteenpäin on osattu käyttää aineita urheilusuorituksen parantamiseen, on hyvin todennäköistä että muu maailma ei ole jäänyt yhtään Suomea huonommaksi.Puhtaassakin urheilussa esimerkiksi Mika Myllylä tai Juha Mieto olisi varmasti voittanut. Kaiken kaikkiaan "Sinivalkoinen valhe" on katsomisenarvoinen elokuva kaikille urheilusta kiinnostuneille, ja muillekin.


Johannes Kivelä
 


Suomalaisen hiihdon dopingsalaisuudet julki


Arto Halosen ohjaama
dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe paljastaa katsojalle
koko karun tarinan dopingin käytöstä suomalaisessa
maastohiihdossa, menneistä vuosikymmenistä aina nykypäivään
asti. Se muistuttaa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja
että pinnan alta löytyy valheita ja juonittelua koko
huippu-urheilun saralla. Dokumentissa käydään myös päivä
päivältä läpi vuoden 2001 Lahden MM-kisoja, joissa kuusi
suomalaista kansallissankaria kärähti dopingista aiheuttaen suuren
mediahälyn.

Eniten esillä
olevat dopingaineet ovat EPO-hormoni ja Hemohes, sekä veritankkaus
eli veren punasolujen määrän lisääminen verensiirrolla. Kaikki
nämä ovat nykypäivänä kiellettyjä kilpaurheilussa. Dokumentissa
on haastateltu lukuisia urheilijoita, valmentajia, hiihtoliiton
johtohenkilöitä ja asiantuntijoita. Käy heti ilmi, että dopingin
käyttö ei ole urheilijan oma asia, vaan monia on jopa painostettu
käyttämään aineita. Mukana juonessa ovat niin valmentajat kuin
jopa lääkärit ja lääkeyhtiö Orion. Dopingia ovat todistetusti
käyttäneet myös kaikkein tunnetuimmat ja menestyneimmät
hiihtäjät, kuten Mika Myllylä ja Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo).
Epäilyt kohdistuivat jopa legendariseen Juha Mietoon, joka kuitenkin
kiisti dokumenttia varten kuvatussa haastattelussa koskaan
käyttäneensä dopingia.

Tavalliselle
pulliaiselle ja nuorelle sukupolvelle, joka ei ole kovin perillä
suomalaisen maastohiihdon vaiheista, tulee suurena yllätyksenä
dokumentin silmille iskemä raadollinen todellisuus dopingin käytön
yleisyydestä. Se saa miettimään, voiko mihinkään enää luottaa.
Ulottuuko samanlainen vilppi muihinkin urheilulajeihin, ehkäpä koko
yhteiskuntaan?

Asianosaiset ovat
onnistuneet hautaamaan vanhat asiat ja pitämään ne unohduksissa -
ainakin tähän asti. Moni dokumentissa haastateltu sanoi, että
vanhoja asioita on turha kaivella ja kieltäytyi vastaamasta asiaa
koskeviin kysymyksiin. Dokumentti sisältää pätkiä, joissa
ohjaaja Haloselle lyödään luuri korvaan, sekä vanhaa materiaalia
dopingoikeudenkäynneistä, jossa esimerkiksi hiihtoliiton entiset
johtohenkilöt väistelevät kysymyksiä ja juoksevat kameraa
karkuun. Hiihto-doping ei ole vain Suomen häpeätahra, vaan oman
osansa ovat saaneet myös muun muassa Norja, Ruotsi ja Italia.


Dokumentti on silmät
avaava, herättävä kokemus ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Halonen avasi rohkeasti vanhat haavat, tiimeineen tutki asian
perinpohjaisesti ja kokosi siitä mielenkiintoisen paketin
kertoakseen totuuden kaikelle kansalle. Dokumentti on myös
surullisen viihdyttävä, kiitos dopingsotkuihin syyllisten
vaivautuneiden ilmeiden ja puheiden, sekä joidenkin myötähäpeää
herättävien kohtausten, kuten sen kun hiihtoliiton entinen
puheenjohtaja Paavo M. Petäjä pahoittelee Lahden kisojen skandaalia
tiedotustilaisuudessa englanniksi kerrassaan käsittämättömällä
aksentilla, ja paikalle piti pyytää tulkki. Hän saikin siitä
hyvästä lempinimen Punahonka.

Suomalaisen urheilun
pimeimmätkin salat on kaivettu julki, kuitenkin asiallisella ja
ketään syyllistämättömällä tavalla. Suomen kansaa on
muistutettu siitä, että meille jätetään kertomatta monia
asioita, jotka useinkaan eivät ole puhtoisen valkoisia kuin tuore
hiihtolatu.

Tähdet: ****
Sole Aronen     






Sinivalkoinen totuus?


Sinivalkoinen valhe on suomalainen dokumenttielokuva, joka kertoo maastohiihdon dopingin käytön historiasta, 1970-luvulta aina tähän päivään saakka. Elokuva kertoo melko uskaliaasti yksityiskohtaisestikin eri tapahtumista. Esimerkkinä vaikka vuoden 2001 Lahden MM-kisat, tai 1998 alkunsa saaneet STT:n oikeudenkäynnit. Lahden kisoista piti tulla suuri suomalaismenestys, niin kuin tulikin, kunnes kärähdettiin. Elokuvaan sisältyy paljon asiantuntijoiden, valmentajien ja urheilijoiden erilaisia haastatteluja sekä todella paljon  erilaista arkistomateriaalia. Ei ihme sillä kestääkin toista tuntia. Mielestäni leffa oli erittäin onnistunut toteutus omalta aihealueeltaan, sillä se piti mielenkiintoni yllä, vaikkakaan en ole hiihdosta koskaan ollut juuri millään tavoin kiinnostunut. Tästä aiheesta voi tulla eri johtopäätöksiin ja voi miettiä heijastuuko samanlainen peli yhteiskunnan muillakin alueilla, kuten politiikassa.
Tähdet: 4

Olli Murtomäki      







”Muista ku rupeet urheilee, et tää ei sovi surkeille”


Arto Halosen dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe paljastaa hiihtourheilun kulissien takana tapahtuvia ajatuksia herättäviä salailuja, kriisejä sekä valheita. Dramaattinen tunnelma jatkuu läpi elokuvan muun muassa musiikin ja paljastusten avulla.  

Sinivalkoinen valhe kertoo suorasanaisesti pääasiassa Suomen hiihtojoukkueen dopingin käytöstä ja siitä kärähtämisestä. Vuoden 2001 kisoissa Lahdessa kärähti peräti kuusi suomen kilpailijaa dopingin, Hemohesin, käytöstä. Tämä aiheutti kohun ja jonkinlaisen identiteettikriisin suomalaisissa; eikö suomalaiset ollutkaan yhtä rehtejä kuin mistä he olivat tunnettuja?
Totuutta on vaikea hyväksyä ja ennemmin siltä halutaan ummistaa silmänsä. Voiton ja kunnian kiilto silmissä suomalaiset ovat valmiita ottamaan riskejä, huijaamaan, myös kiinnijäämisen uhalla.
Doping on riistänyt monilta urheilijoilta terveyden, niin fyysisen kuin henkisenkin. Kiinnijäämisen pelko, median hiillostus ja loputon valehtelu syövät ihmistä pala palalta odottaen romahdusta.
Doping liittyy läheisesti huippu-urheiluun ja se on hyväksyttävää urheilupiireissä. Kiinni jääneet kilpailijat eivät pyydä anteeksi kiellettyjen aineiden käyttöä vaan niistä kärähtämistä. Kun tuloksista halutaan aina vain parempia ja parempia, tulee urheilijoista uhreja ja heitä painostetaan dopingin käyttöön.

Elokuvasta ja sen aiheesta tuli heti mieleen nuorison suosiman Jare&VilleGallen laulu Epoo, jossa myös otetaan kantaa dopingin käyttämiseen, esimerkiksi säe "Jos et huijaa et salee haluu oikeesti voittaa" viittaa suomalaisten lujaan voitontahtoon, johon puututaan myös Sinivalkoisessa valheessa.

Elokuvan pyrkimys on paljastaa karu totuus urheilusta sekä siirtää vastuu pois yksittäisiltä dopingista kärähtäneiltä urheilijoilta, jotka suojelevat muita myös kiellettyjä aineita käyttäviä joukkuetovereita ottamalla vastuun yksin itselleen.

Sinivalkoinen valhe eteni johdonmukaisesti tapahtumista ja kisoista toisiin, vaikka välillä tuli pitkästyttäviä kohtia, joissa ei oikein tapahtunut mitään jännittävää tai oleellista. Loppukokonaisuudesta jäi kuitenkin hyvä kuva elokuvasta ja se pisti miettimään asioita syvällisesti.

Luvassa on siis vanhojen tietojen uudelleen esiin kaivamista sekä uuden materiaalin tutkimista ja analysointia sekä uusia paljastuksia. Tarkoitus on herättää ajatuksia asian tiimoilta ja näin ollen myös keskustelua asiasta, josta on vaiettu liian pitkään.


Liisa Keskinen          



Amatöörien puuhastelua


Elokuvaohjaaja Arto Halosen dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe käy 
läpi dopingin historiaa maastohiihdossa 70-luvulta alkaen aina 
nykypäivään asti. Elokuvassa seurataan tarkasti vuoden 2001 Lahden 
MM-kisojen vaiheita, sekä STT:n dopingoikeudenkäyntiä, joka alkoi 
vuonna 1998.  Elokuvassaan Halonen pyrkii tuomaan urheilun 
dopingkulttuurin mahdollisimman julkiseksi.

Elokuva kertoo rehellisesti urheilussa tapahtuvasta epärehellisyydestä 
eli siitä kuinka huippuja haluttiin luoda hinnalla millä hyvänsä. 
Elokuvassa kerrotaan dopingkulttuurin synnystä, sen vaikuttajista ja 
siitä kuinka laajaa dopingin käyttö on.  Elokuvaa läpivievinä 
pääteemoina ovat urheilun kaksinaismoralismi ja se kuinka raha 
ratkaisee.

Elokuvassa hypitään aikajanalla, mutta asiassa pysytään silti 
tiukasti. Elokuvaa varten Halonen on kerännyt useita haastatteluja 
niin valmentajilta, urheilijoilta kuin dopingin asiantuntijoilta. 
Näihin haastatteluihin on yhdistetty paljon erilaista 
arkistomateriaalia. Elokuvassa vanhoihin tietoihin on yhdistetty uusia 
tietoja, jotka muuttavat asioiden näkökulmia ja tuovat esille ainakin 
osan totuudesta.

Elokuvaa on mielenkiintoista katsoa ja samalla saattaa oppia uusia 
asioita Suomen hiihtohistoriasta, johon doping onkin tainnut liittyä 
melko kauan. Elokuva kuvastaa urheilun maailmaa, jossa voittoa 
tavoitellaan asenteella kaikki tai ei mitään. Dramaattisten Lahden 
MM-kisojen jälkeen mietittiin, että oliko kyse vain amatöörien 
puuhastelusta vai määrätietoisesta huijauksesta. Elokuva nostaa tämän 
kysymyksen esille ja pyrkii vastaamaan siihen monesta eri näkökulmasta.

Tähdet: ? ? ? ?

Ville Mäntylä




Valhe on suurempi kuin uskotkaan



Arto Halosen ohjaama dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe pureutuu jo 1970-luvulla alkaneeseen dopingin käyttöön maastohiihdossa. Elokuvassa seurataan vuoden 2001 Lahden MM-kisojen häpeällisiä vaiheita ja STT:n dopingoikeudenkäyntiä, joka alkoi vuonna 1998.
Vuonna 2001 Lahden MM-kisoista piti tulla jälleen kerran suomalaiselle maastohiihdolle voitokas juhla. Niin ei kuitenkaan käynyt. Lopulta kisat aiheuttivat vain suurta mielipahaa ja häpeää suomen kansalle, kun kun kuusi suomalaista hiihtäjää jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. 
Tämä tapahtuma herätti monia kysymyksiä: Oliko kyse vain hetken hairahduksesta ja "amatöörien puuhastelusta" vai oliko kiellettyjen aineiden käyttö pitkäaikaista ja määrätietoista? Saattoiko kyseessä olla jopa maailmanlaajuinen huijaus? Tapausta ei koskaan selvitetty perinpohjaisesti. Se jäi varmasti vaivaamaan monia suomalaisia, kuten myös Arto Halosta, joka yrittää tässä elokuvassaan päästä lähemmäs totuutta.
Sinivalkoinen valhe pyrkii avaamaan katsojan silmät; kaikki ei ole sitä miltä näyttää, "valhe on suurempi kuin uskotkaan". Halonen on saanut tuotua dokumentissaan hyvin esiin sen, kuinka laajamittaista ja määrätietoista dopingin käyttö huippu-urheilun parissa on. Elokuvan katsottuasi näet urheilun aivan eri valossa, kun tiedät kuinka suuri paine kiellettyjen aineiden käyttöön on sekä sen, että huipulle ei pääse ilman vippaskonsteja.
Kaiken kaikkiaan Halonen on onnistunut ohjaamaan monia ajatuksia ja kysymyksiä herättävän dokumenttielokuvan, joka onnistuu hyvin pitkälti pitämään katsojaa otteessaan.  Kuitenkin hiihdosta ei-niin-kiinnostuneen katsojan keskittyminen saattaa herpaantua elokuvan aikana viimeistään silloin, kun dokumentti käsittelee italialaisten hiihtäjien dopingin käyttöä. Tämä pätkä on onneksi jätetty lyhyeksi ja elokuva palaakin pian takaisin kotimaisiin hiihtäjiin. Lahden MM-kisapäivien tarkastelu luo selkärangan elokuvalle ja aiheet on liitetty sulavasti sen ympärille. Välillä elokuva kuitenkin poukkoilee asiasta toiseen ja katsoja joutuu pohtimaan miten asiat liittyivät toisiinsa.
Elokuvassa erityisen arvostettavaa on se, että siinä ei sysätä vastuuta urheilijoiden harteille. Myöskään vanhojen asioiden kaivelu ei häiritse, sillä emme voi koskaan oppia virheistämme ellemme edes myönnä tehneemme niitä.
Käsikirjoitus: Jouni K. Kemppainen, Arto Halonen, Kevin FrazierAlkuperäisidea: Iikka VehkalahtiOhjaus: Arto HalonenKuvaus: Hannu-Pekka VitikainenBudjetti: 300 000 ¤ (SE 135 000 ¤)Laji: DokumenttiEnsi-ilta: 5.10.2012Tähdet: ****---------------------------------------------------------------------------------
Siiri Lehtinen      





On lottovoitto syntyä Suomeen



 Median kohuama Sinivalkoinen valhe tulee vihdoin ensi-iltaan perjantaina
5.10. Suomalaisessa dokumenttielokuvassa on haastateltu monia suomalaisia
urheiijoita, valmentajia ja muita doping-kohussa mukana olijoita. Elokuva
siis kertoo pääosin suomalaishiihtäjien dopingin käytöstä ja siitä, kuinka
dopingin eri tavat ja aineet ovat levinneet maailmalla.

Lahden 2001 doping-skandaali oli esillä paljon, tuolloin kuusi
suomalaishiihtäjää kärähtivät hemohesin käytöstä ja Suomi menetti kolme
mitaliaan. Dokumentissa oli myös kattavasti kerrottu eri dopingin tyyleistä
ja aineista, mm. hemohesistä, veritankkauksesta ja eposta. Valitettavasti
suomalaiset olivat ensimmäisiä veritankkauksen ja epon käyttäjiä, ja
muutenkin edelläkävijöitä näissä asioissa, Norja ja Italiakin olivat
ensimmäisten joukossa.

Dokumenttiin oli haastateltu monia skandaalissa mukana olleita;
valmentajia, lääkefirmaa, urheilijoita ja muita. Kaikki joita oli pyydetty
haastateltaviksi eivät olleet suostuneet, eivät edes nämä ”viattomat” jotka
ovet kertoneet etteivät ole olleet mitenkään mukana tässä kohussa.

Ohjaaja Arto Halosen idea lähtee hänen omasta urheilutaustastaan, mutta
kuten Halonen itse kertoi ei hänelle itselle ole koskaan tarjottu dopingia,
ehkä siksi koska hän ei ollut niin huippu-urheilija kuin esim. juuri ne
jotka kisaavat ylemmillä tasoilla ja joille voitto on tärkeintä. Siinä
mietittiin myös huijauskeinojen käytön lisääntymisen syyitä, merkittävin
niistä lienee raha. Mitalien arvot kasvavat ajan kuluessa huomattavasti.

Kun elokuva alkoi, tiesin että se kertoisi suomalaisurheilijoiden
doping-historiasta, aihe ei innostanut. Joissain vaiheissa se tuntui hiukan
tylsältäkin, mutta lopussa varsinkin oli todella mielenkiintoisia kohtia.
Kahteen tuntiin oli saatu koottua paljon oleellista tietoa, eikä siinä
ollut mielestäni paljoa turhia kohtia.


Noelle





Sinivalkoinen valhe




Tämä dokumenttielokuva kertoo suomalaisesta hiihdosta, sekä sen dopind
kulttuurista. Dokumentin käsikirjoittaja Arto Halonen on kerännyt valtavan
määrän aineistoa dokumenttiinsa entisiltä, sekä nykyisiltä hiihtäjiltä,
sekä lääkäreiltä että muilta merkittäviltä henkilöiltä suomalaista hiihtoa
koskien.

Sinivalkoinen valhe dokumenttielokuva käsittelee kovia kysymyksiä
hiihtäjien doping käyttöä kohtaan. Halonen on saanut koottua tietoa hyvin
laajalta alalta, sekä monilta eri henkilöiltä haastattelujen kautta.
Dokumentissa esiintyi erityisesti kaikista suurimmat doping skandaalit,
mutta esille nousi myös uusia väitteitä, joista nousi uusi skandaali. Tästä
esimerkkinä, eräässä saamassaan haastattelussa nousi esille, että Juha
Mieto olisi keskustellut saunassa dopingin käytöstä, sekä maininnut että
olisi itsekkin käyttänyt dopingia. Tämä väite romutti sen suomalaisen
väitteen, että Juha Mieto, suuri suomalainen hiihtäjä, olisi pärjännyt
pelkän hernekeiton voimalla. Halonen käsitteli dokumentissaan dopingin eri
muodot hemoheksestä veritankkaukseen.

Halonen on saanut elokuvastaan hyvin monipuolisen, kiinnostavan, sekä hyvin
kasassa pysyvän tuotoksen. Vaikka en itse juuri pidäkkään hiihdosta, niin
elokuva tuntui silti hyvin mielenkiintoiselta, ja on varmasti todella
mielenkiintoinen sekä keskustelua herättävä lajin fanien joukossa. Elokuva
kesti noin kaksi tuntia, ja ensimmäinen tunti oli erittäin
mielenkiintoinen. Elokuvan toisen tunnin aikana alkoi tuntua että nyttenhän
tässä aletaan jauhamaan samaa asiaa kuin elokuvan alussakin, mutta välillä
nousi taas uusia asioita, jotka jaksoivat pitämään mielenkiinnon korkealla.

Halonen on saanut elokuvansa onnistumaan todella hyvin, ja uskon että se
jaksaa herättää keskustelua vielä todella pitkään. Kaikinpuolin elokuva on
onnistunut konsepti, joka pysyi hyvin kasassa pienestä toistostaan
riippumatta.
Tähdet: 3.5/5
Tyytyväinen katselija





Sinivalkoinen valhe - totuus dopingin käytöstä? 

 
Sinivalkoinen valhe
Suomi 2012
Ohjaaja: Arto Halonen
Laji: dokumenttielokuva
Kesto: 119min
Ensi-ilta Suomessa 5.10.2012
 Tähdet: ****
 
Sinivalkoinen valhe on dokumenttielokuva suomalaisen hiihdon doping-historiasta 1970-luvulta nykypäivään. Elokuvassa käydään läpi Lahden 2001 MM-kisojen tapahtumia, jolloin kuusi suomalaista hiihtäjää jäi kiinni Hemohesin käytöstä, sekä seurataan STT:n dopingoikeudenkäyntiä. Dopingin käytön synnystä ja siihen vaikuttaneista henkilöistä kerrotaan haastattelujen, arkistomateriaalin sekä asiantuntijoiden avulla. Vaikka elokuva keskittyykin suomalaisiin, kerrotaan siinä myös kansainvälisestä dopingin käytöstä. Sinivalkoinen valhe osoittaa dopingin käytön laajuuden sekä vaikenemisenkulttuurin. Kiinni jäänyt urheilija kantaa itse vastuun eikä muita käräytetä. 
 
Lahden tapahtumia seurataan päivä kerrallaan tavalla, joka pitää katsojan otteessaan. Elokuva selvensi, mitä todella tapahtui suomalaisittain katastrofaalisissa kilpailuissa ja se sisälsi runsaasti uutta tietoa dopingin käytöstä. Elokuvan tarkoituksena ei kuitenkaan ole syyttää urheilijoita, vaan Sinivalkoinen valhe kääntää katseen järjestelmään ja sen vikoihin. Yhteiskunta asettaa suuria paineita menestyä, eikä ilman dopingia yksinkertaisesti pärjää kilpailuissa. Suoranainen painostus dopingin käyttöön saa monen urheilijan omantunnon hiljenemään. Katselukokemuksena Sinivalkoinen valhe oli todella mielenkiintoinen ja lähes kaksituntisen elokuvan jaksoi katsoa ilman, että ajatukset hetkeksikään lähtivät harhailemaan. Suomalaisen hiihdon "kultakauden" muistaville katselukokemus voi olla toisenlainen. On tuskin helppoa katsoa, miten Suomelle mainetta ja kunniaa tuoneet urheilijat paljastuvatkin yksi toisensa jälkeen dopinginkäyttäjiksi ja koko hiihtourheilu doping-aineiden kilpavarusteluksi. Toivottavasti elokuva täyttää tehtävänsä ja aloittaa laajan keskustelun kaikkien tietämästä, mutta vaietusta aiheesta.  


Emilia Häyrinen
 
 

Dopingia Meillä, ja vähän muuallakin



11 vuotta sitten kuuden Suomalaishiihtäjän kärähtäminen dopinginsta aiheuttaa Suomen suurimman dopingskandaalin. Nyt asia tuodaan uuteen valoon Arto Halosen dokumenttielokuvassa Sinivalkoinen valhe.


Sinivalkoinen valhe käsittelee Lahden vuoden 2001 doping skandaalia, siihen johtanutta dopingin historiaa Suomessa, hieman sen jälkeisiä tapahtumia ja myös Suomalaisten osallisuutta muiden maiden doping kulttuuriin, keskittyen pääasiassa hiihtoon.


Elokuva on hyvin jaksotettu, eikä yhdessä asiassa pysytä liian pitkään. Lahden tapahtumien käsittely on ripoteltu pitkin elokuvaa päivä kerrallaan, ja niiden välissä käsitellään välillä jotain muuta asiaan liittyvää, joten elokuva ei käy yksitoikkoiseksi. Elokuvan kerronta on mielekästä, ja ajoittain myös humoristista, joka myös tekee siitä mukavamman katselukokemuksen.


Lopetuksen sanoma ei syyllistä itse urheilijoita, vaan järjestelmää joka pakottaa heidät tekemään asioita mitä eivät muuten tekisi, säilyttääkseen paikkansa.


Ilmari Ahonen