Sivut

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tarinoita intiaanikurssilta



Intiaanit lähtivät muutamalla laivalla kohti Eurooppaa. Pitkän matkan jälkeen vain kaksi alusta selvisi. Intiaanien vaatteissa ollut kulta herätti eurooppalaisten ahneuden, eikä ihonvärikään ollut miellyttävä  eurooppalaisen silmään, joten suuren ylivoiman edessä ja pitkästä matkasta nääntyneenä intiaanit otettiin vangiksi ja heitä kuulusteltiin pitkään, jotta saataisiin selville, missä olisi loput kullasta. Kielimuuri tuotti paljon vaikeuksia, mutta lopulta oikea ilmansuunta löytyi. Sen jälkeen intiaanit surmattiin, ja eurooppalaiset lähtivät ryöstöretkille.  Iiro Hyvärinen

Eurooppalaiset uudella mantereella

"Laivamme haaksirikkoutui riutalle. Ruokamme oli jo loppunut. Olemme olleet merellä niin monta viikkoa, että emme edes tiedä mikä kuukausi on kyseessä. Eteemme tuli suuri joukko ihmisiä. Emme ole koskaan nähneet mitään sen kaltaista. Heidän kasvomaalaukset ja vaatteet antoivat heistä aggressiivisen ensivaikutelman, joten emme uskaltaneet liikahtaakaan. Heidän joukostaan pieni lapsi tuli tutkimaan meitä. Kun hän oli laivammekin tutkinut, hän hymyili meille ja sanoi heimolleen: "Bwana". Heimo alkoi hurraamaan ja he kantoivat meidät leirilleen. Ystäväni epäili, että he aikovat tehdä meille jotain julmaa. Meidän silmämme sidottiin ja meidät vietiin johonkin telttaan odottamaan.
 Tunnit kuluivat... Ystäväni itkivät pelosta, mutta itse sain voimaa jumalalta enkä murtunut. Telttaan tuli ihmisiä.... Ystäväni vietiin ja minut jätettiin odottamaan. Kuulin sisälle kun ystäväni huusivat kauhusta. Tärisin. Olin juuri murtumassa ennen kuin minutkin haettiin. Siteeni avattiin ja intiaanien hurratessa, tanssiessa ja rummuttaessa minulle tarjottiin ruokaa. En ollut syönyt vuorokauteen. Olin jo hieman helpottunut, mutta tärisin edelleen pelosta. Heidän tarjoama soppa oli parasta mitä olin koskaan syönyt. Ahmimisen jälkeen juhlin intiaanien kanssa. Yhtäkkiä mieleeni juolahti ystäväni... Olin taas pelon vallassa. Kysyin päälliköltä missä ystäväni ovat... Päällikkö hymyili ja osoitti soppaa.
Jake Kääriäinen


Vaihtoehtoinen ulottuvuus
Eurooppalaiset saapuvat Amerikkaan, ensimmäisten joukossa espanjalaiset. Täysin uusi maailma täynnä eksoottisia kasveja ja eläimiä. He törmäävät erilaisiin alkuperäisväestöihin jotka heidän mielestään ovat hyvin alkukantaisia. Vuosikymmenten aikana toiveet kullasta ja timanteista on heitetty viimein, joten espanjalaiset päättävät ryöstelyjen jälkeen palata takaisin kotimaahansa tyhjin arkuin jättäen taakseen loputtomat hyödyttömät viidakot ja primitiiviset kansat. Samoihin aikoihin eurooppalaiset myös tutkivat uutta maailmaa pohjoisessa jossa heidät otetaan aluksi vastaan lämpimin syleilyin. Eurooppalaisiakaan ei pitkälti kiinnosta heidän mielestään alikehittynyt kansa, sekä maa josta ei löydy mitään hyödyllistä kotimaahan tuotavaksi. Suurin osa heistä päättää jättää maan hyvän sään aikana, mutta pieni osa jää taakse pitämään huonosti käypää kauppaa alkuperäisväestön kanssa. Osa heistä joutuu kumminkin vuosien saatossa myös palaamaan takaisin elleivät ole tulleet ryöstetyksi tai kuolleet uudessa maailmassa.
Pari vuosisataa myöhemmin maa on vielä pysynyt koskemattomana. Kunnes 1900 luvulla nousee kiinnostus uudelleen tuntematonta mannerta kohtaan. Sotien runtelema Eurooppa kuitenkin ensimmäisten joukoissa lähtee tutkimaan uudelleen mahdollista levittäytymistä varten. Myös muut suuret maat ovat kiinnostuneet ja viimein alkaa kiistat maan resursseista. Amerikan mantereesta tulee uusi taistelu tanner Kiina/Venäjän koalition sekä EU:n liittoutuneiden välillä. Alkuperäisväestö on hämillään kaikesta uudesta ja joutuvat kumminkin pian hävitetyksi maan ryöstön sotien aikana muutaman vuosikymmenen aikana.  Arttu Löytty
Eurooppalaiset purjehtivat Amerikkaan ja kohtaavat intiaaniheimoja. Ensikohtaaminen oli ystävällinen. Eurooppalaiset kiinnostuivat uusista ihmisistä ja he halusivat oppia tuntemaan heidät paremmin. Vanhoista tavoistaan poiketen eurooppalaiset olivatkin suvaitsevaisia, rauhantahtoisia ja halusivat omaksua vieraan kulttuurin. He eivät yrittäneet omia maata itselleen vaan kunnioittivat intiaanien tapoja. Hyvin nopeasti intiaanien elämäntavat olivat tarttuneet eurooppalaisiin ja tätä viestiä vietiin myös Euroopan mantereelle. Intiaaneille opetettiin myös joitain eurooppalaisia tapoja ja asioita.
Tavoilleen uskollisina eurooppalaiset halusivat kuitenkin myös hyötyä intiaaneista, joten he ehdottivat kaupankäyntiä. Intiaanit suostuivat tähän. Pian kaupankäynti käynnistyi eurooppalaisten ja intiaanien välillä. Molemmat hyötyivät, sillä intiaanit saivat eurooppalaisilta asioita, joista he hyötyivät ja päinvastoin. Sopu kaupankäynnin välillä säilyi, sillä kukaan ei yrittänyt ahnehtia liikaa.
Anniina Makkonen

Eurooppalaiset Amerikassa
Eurooppalaisten saavuttua Amerikan rannikolle, odotti heitä rannassa vihainen alkuperäisväestö. Laivasto toisensa jälkeen kukistettiin. Tuo sotaisa alkuperäisväestö vei mukanaan niin eurooppalaisten henget, kuin rikkaudetkin. Laivojen sisältämät kultavarastot päätyivät villikansan haltuun. Villikansalla oli näet käsittämätön kullan nälkä.
Olli Murtomäki

Eurooppalaiset päättivät lähteä tutkimusretkelle länteen ja löysivät sieltä uuden mantereen. He kohtasivat mantereella alkuperäisasukkaita, intiaaneja. Eurooppalaiset ja intiaanit tulivat aluksi hyvin toimeen, mutta ajan kuluessa intiaaneille alkoi paljastua eurooppalaisten todellinen tarkoitusperä ja ajattelumaailma. Intiaanit päättivät surmata eurooppalaiset suojellakseen kansaansa ja heille pyhiä asioita, kuten luontoa. Huomatessaan intiaanien olevan ylivoimaisia päättivät eurooppalaiset antautua. Intiaanit olivat armeliaita antautuneita kohtaan ja antoivat muutamien kiinnostuneiden, intiaani elämää haluavien, liittyä joukkoonsa. Loppujen kanssa tehtiin sopimus, jonka mukaan he saivat kultaa mukaansa jos valehtelisivat mantereen olemassa olosta. Näin intiaanit saivat elellä rauhassa, ainakin muutaman vuosisadan.
Jaakko Sahila

Kolumbuksen yritys mennä Intiaan epäonnistui. Laivat eivät päässeet edes Amerikkaan asti. Myöskään muut ihmiset eivät löytäneet Amerikkaa ennen satelliittien kehittämistä 1900-luvun puolivälin jälkeen. Satelliittikuvista eurooppalaiset havaitsivat uuden kookkaan maanosan, ja sinne lähdettiin vierailemaan. 1900-luvulla eurooppalaisille oli kehittynyt jo suvaitsevaisempi ja ymmärtävämpi ajatustapa kuin 1500-luvulla, joten intiaanien asutusta ei syrjäytetty, vaan heimojen elintapoja ja kulttuuria pyrittiin ystävällisesti tutkimaan ja arvostamaan.
-jenna  salmien ja heidi bister


Kolumbus oli jo monta kuukautta seilannut pitkin meriä miehineen. Heillä oli todella kova nälkä, ja huonossa kunnossa. Sitten yhtäkkiä he näkivät maata! Miehet olivat todella innoissaan ja onnellisia. Miehet astuivat vieraaseen maahan. Sitten pusikosta kurkisti tummia miehiä,  joilla oli kasvomaalauksia. Miehiä alkoi hieman pelottamaan. Sitten nämä kummajaiset tulivat tervehtimään miehistöä. He vaikuttivat ystävällisiltä. Intiaanit veivät miehet leiriinsä. Alkoivat kokata ja laulaa yhdessä. Leirissä oli todella kaunis tyttö ja Kolumbus rakastui ensisilmäyksellä. Loppujen lopuksi Kolumbus ja tämä Nauva menivät naimisiin ja intiaanit ja eurooppalaiset elivät elämänsä loppuun onnellisina ja sopusoinnussa. Euroopasta muutti porukkaa Amerikkaan ja kaikki eli sovussa. Loppu.
Miska Suutarinen

Eurooppalaiset saapuvat Amerikkaan. Purjehtiessaan kohti tuntematonta, intiaaniheimot huomaavat heidät vastarannalta. Intiaanit piiloutuvat lähimetsään ja aloittavat väijymisen. Eurooppalaiset pääsevät maihin, purkavat lastin ja majoittuvat rannikolle. Illan pimetessä intiaanit kuitenkin yllättävät eurooppalaiset - vievät heiltä kaiken: vaatteet, rahat, ruuat, hevoset ja jopa tuntemattomat tuliaseet. Tämän jälkeen intiaanit ratsastavat koomisesti auringonlaskuun. Eurooppalaiset lähtevät häpeissään takaisin kertoen ettei takaisin kannata koskaan palata. Näin intiaanit saivat elää rauhassa ja heidän kulttuurinsa on säilynyt Amerikassa tähän päivään asti koskemattomana.
Tinja Tähtinen ja Tiia Lehtinen

Pian valkoisen miehen saavuttua intiaanit huomasivat eurooppalaisten julmuuden ja kullan himon. Intiaanit eivät luottaneet eurooppalaisiin. Väkivaltaisuuksien alkaessa intiaanit huomasivat, etteivät pärjää eurooppalaisia vastaan erillään. Heimot solmivat liiton. Määrällisen ylivoimansa, sekä paremman maastontuntemuksensa avulla intiaanit pakottivat eurooppalaiset perääntymään. Lopulta intiaanit löivät eurooppalaiset näiden omilla aseilla. Henkiinjääneet palasivat Eurooppaan. Kotona he kertoivat uudesta karusta ja köyhästä maasta. Pian Amerikka unohtui ja eurooppalaisten katseet kääntyivät itään. Intiaanit saivat eurooppalaisten mukanaan tuoman teknologian, mutta eurooppalaiset taudit aiheuttivat vielä tuhoa intiaanien keskuudessa. 
Jani Karttunen

Intiaanit tulivat Eurooppaan ja ihmettelivät heidän vaatetusta,ruokaa,kulttuuria ja taloja.
Ottaisiko eurooppalaiset heidät ystävällisesti vai vihamielisesti vastaan.

Riikka Majaranta

Opintieltä eteenpäin?

Lukiolla vieraili 8.11. koulun entinen opiskelija Silja Huhtiniemi kertomassa ystään ja opiskelustaan ja muista vastaavista asioista. Huhtiniemi kertoi, kuinka oli opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteriksi, ollut työharjoittelussa Brysselissä ja työskennellyt muutenkin Euroopan unioniin liittyvien asioiden parissa. ykyisin hän työskentelee Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajana.

Huhtiniemen mukaan hänen alansa on sellainen, jolla ei ole suoraan sovellusta työelämässä. Tämän takia hänen täytyi itse aktiivisesti etsiä töitä , jotka liittyvät hänen osaamiseensa. Huhtiniemi painotti lukion tämänhetkisille oppilaille oma-aloitteisuuden  merkitystä, ilman mitä olisi hankalaa löytää mielekästä työtä.

Kaukana ovat ajat, jolloin yliopiston käynyt ihminen oli arvostettu harvinaisuus, suoranainen nero, joka sai töitä melkein mistä  tahansa ikinä halusikaan. Nykyään monella korkeasti koulutetulla on hankaluuksia löytää yhtään omaan alaansa liittyviä töitä. Mutta sellainen on aikamme kirous. Joka alalle on vain yksinkertaisesti ylitarjontaa. Onkin jokseenkin surullista, että opiskelu ja kova työskentely eivät ole takeita työllistymiselle, vaikka asian toivottaisiin olevan toisin.

Aikoinaan 1900-luvun alussa syntyi ideologia nimeltä sosialismi. Sen lopullisena tavoitteena oli kommunistinen yhteiskunta, jossa valtio omistaisi kaikki tuotantovälineet, valtio takaisi kaikille työpaikan ja kaikki saisivat palkkaa sen verran kuin elämiseen tarvitsisivat. Kommunistisi valtioita syntyi, mutta ne kaikki unohtivat alkuperäisen tarkotuksen ja niistä tuli samanlaisia sortavia diktatuureja kuin mitä oli ollut olemassa jo tuhansia vuosia.

Ei onnistunut sekään hieno idea. Mutta valtio, joka pitäisi huolta ihmisten työllistymisestä? Sitä voitaisiin lähteä kehittelemään vIkkapa täällä Suomessa. Opiskelijan kannalta se ainakin kuulostaa erittäin hyvältä ajatukselt?

Paavo Mäkinen
Silja Huhtiniemen mukaan omaan työllistymiseen voi vaikuttaa paljon esimerkiksi harjoittelupaikan valinnalla.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Suomen lukiolaisten liitto esittäytyi ykkösille



Suomen lukiolaisten liiton (SLL) kaksi edustajaa kävi Mäntän lukiolla esittäytymässä
torstaina 22. elokuuta. Samuel Wiklund ja Juho Räty  esittelivät liittonsa toimintaa ja kehottivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita liittymään jäseniksi. Liittymisen eduiksi lueteltiin muun muassa junalippujen ja  bussilippujen hinnat puolet halvemmalla sekä ”1,3 miljoonaa muuta etua”. Ekaluokkalaisia myös neuvottiin tutkimaan lisää etuja netistä.

 SLL on Suomen suurin ja yksi Euroopan vaikutusvaltaisimmista opiskelijoiden liitoista.
SLL on saanut lukioihin esimerkiksi koeviikot, ja auttanut lopetusuhan alla olleen lukion
opiskelijoita ja lopputuloksena oli lukion säilyttäminen.  Lisätietoa voi etsiä liiton omilta sivuilta www.lukio.fi.

 Tunnelma vierailun aikana oli hyvä.
"Parasta oli kun Juho jakoi namia", Seba Valtonen kertoo. Parhaita etuja hänen mukaansa olivat
Zalandon vaatealennukset, VR:n junalipputarjoukset, hotelliöistä saatavat alennukset ja Macin sekä
Wndowsin atklaite-edut. Mieleen jäi myös, että opiskelijakortilla pääsee Studia-messuille
ilmaiseksi.


Lopuksi edustajat kehoittivat kaikkia osallistumaan liiton tapahtumiin, ja opiskelijoiden
keskuudessa kiertänyt yhteystietolista saikin monta nimeä.


Kuvassa esityksen energinen juontajapari Samuel (vas) ja Juho (oik)



Kirjoittajat : ÄI01.1-ryhmän opiskelijat



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kokemuksia Global me -kurssilta


Osallistuin syyslukukaudella 2012 Global me -kurssille. Ilmoittautuessani kurssille minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista kuvaa siitä, millainen tuo kurssi tulisi olemaan. Odotin kurssin alkua, sillä tiesin että se tulisi olemaan melko erilainen kuin muut lukiokurssit ja uudenlainen kokemus.
                 Global me- kurssilla oli neljä opettajaa. Kaikki opettajat olivat ulkomaalaisia, kukin eri puolelta maailmaa. Tämä tekikin kurssista hyvin erilaisen. Opettaminen tapahtui hyvin usein erilaisten ajatusleikkien ja aktiviteettien kautta. Kurssilla oli hyvin paljon ryhmätöitä ja ryhmät arvottiin joka kerta. Mukana oli paljon teoriaa erilaisiin globaaleihin ongelmiin liittyen. Aihepiireinä olivat mm. globalisaatio ja sen aiheuttamat edut ja haitat, maailman nälänhätä ja köyhyys, stereotypiat, ihmisoikeudet, ympäristön suojelu ja monikulttuurisuus.
                  Kurssin opetus oli kokonaan englannin kielellä. Kurssilla oppikin useita hyödyllisiä englanninkielisiä sanoja ja ainakin omalla kohdallani keskustelutaidot kehittyivät. Kurssilla oli ns. loppuprojekti, jossa kiinnostuksen mukaan sai valita yhden kurssin pääaiheista. Kiinnostusten perusteella saman aiheen valinneet laitettiin samaan ryhmään. Loppuprojekti oli monivaiheinen, jonka lopputuloksena kukin ryhmä tuotti videon projektin etenemisestä ja lopputuloksista. Videot sisälsivät paljon lukiolaisten ja opettajien haastatteluja.  
                 Suosittelen kurssille osallistumista mikäli mahdollisuus siihen on. Kurssin kautta saa uusia näkökulmia globaaleihin asioihin ja opettajien käyttämien opettamistekniikoiden ansiosta se on vieläpä hauskaa.

Eikä englannin kielen käyttäminenkään ole kenellekään  pahasta. 

Teksti: Anne Kuulas


Ohessa kuvia Global me -kurssin lopputapahtumasta Jyväskylästä, jonne kaikki eri lukioissa kurssille osallistuvat kokoontuivat. Alla myös  Tuan Von kirjoittama juttu lopputapahtumasta.

Brasilialainen tanssi alkamassa.

Jokainen esittää oman liikkeen vuoron perään.

Mäntän lukion opiskelijat esittelemässä työtään.

Tuan soittaa kappaleen "Tuiki tuiki tähtönen".


 Global.me Closing Event Jyväskylässä


Global me kursin lopputapahtuma alkoi lauantaina 01.12.2012, 13.30 - 16.00 , Jyväskylässä, Cygneus-lukiossa. Tämän tapahtuman järjesti Global me kurssin opettajat. He kaikki ovat ulkomaalaisia( Cladissa Brasiliasta, Alex Romaniasta, Saniya - Kazekhstanista ja Harri – Virosta).
Kokoonnuimme salissa. Esitettiin koulujen nimet ( Jämsän lukio, Jyväskylän lukio, Mäntän lukio ja Tervakosken lukio) ja siellä oli myös suomalaisia opettajia (2 Jyväskylästä ja yksi Mäntästä). Esittelimme jokaisesta nimen ja oman liiken, pelattiin 1-2 peliä, sellaisia pelejä, joita kaikki voi pelata yhdessä. Kun esitettiin oma nimi ja liike, muiden täytyi sanoa se nimi ja tehdä sama liike.
Sen jälkeen muodostimme ryhmän ja siirryimme käytävälle ja ryhmätyö alkoi. Samalla opettajat suunnittelivat meille oppilaille muita aktiviteetteja. Meidän täytyi keksiä meille meidän ryhmän nimi, logo, ääni tai jonkun ryhmän oman musiikin, laulun sanat ja syy miksi me käytimme sen nimen. Ne esitettiin sen jälkeen salissa.
Esittelyn jälkeen meitä jaettiin taas ryhmiksi ja nyt on opettajien tehtävät. Jokaisella ryhmällä on oma aktiviteetti. Esim, 1 ryhmä (7 henkilöä), joka oli jaettu kahteen pieniin puolueisiin(3 ja 4), yksi vastaa miksi "Suomi ei kannata tuoda lisää pakolaisia" ja toinen  puolustaa " Miksi pakolaisia kannatta otta lisää Suomeen".
Kaikki aktiviteetit olivat ryhmätyötä (tarkoitus oli se, että ihmiset tutustuvat toiseen ihmiseen, ovat ystävällisiä toisilleen).
Klo 14.50 oli välipala. Välipala oli sipseja, suklaata, banaaneja, karkkeja sekä vettä/kahvi. Silloin Global me opettajat esittivät heidän kulttuurinsa esineistöä sekä ruokia. Ne olivat mielenkiintoisia. Tanssimme brasilialainen tanssi, kuuntelimme musiikkia. Oli hauskaa.
Klo 15.45 tapahtuma alkoi loppua. Kokoonnuimme ympyränä salissa. Meillä oli pikku kynttilä ja se annettiin jokaiselle.
Kun sai kynttilän, niin täytyi kertoa, mitä oli oppinut kurssilla ja mitä halusi toivoa. Ja ennen kuin tapahtuma loppui, meidän täytyi halata 5 henkilöä.
Klo oli siis tasan 16.00. Kaikilla oli tosi hauska päivä.

Teksti ja kuvat: Tuan Vo 

Lukiolaiset vierailivat kuvataideviikoilla

Ykköset ja kakkoset vierailivat kuvataideviikoilla tiistaina 13.8. Kuvataideviikkojen toiminnanjohtaja Tiina Nyrhinen esitteli näyttelyä ja kertoi taustoja teoksista. Opiskelijat  äänestivät suosikkiteoksekseen Kalle Mustosen teoksen Trojan. Monen mieleen se palautti lapsuusmuistoja. Suosikkiteosta äänestäneiden kesken arvotun pizzalahjakortin voitti Sonja Sarja.

Ohessa kuvia ykkösten vierailusta kuvataideviikoilla.

Tiina Nyrhinen esitteli näyttelyä.




Katsojatkin saavat osallistua.

Tästä työstä etsittiin Mäntästä tuttuja merkkejä.

Lukiolaisten suosikkityö Trojan.

Nimi ohjannee tulkintaa: Maahanmuuttaja.

Tämäkin teos ihastutti lukiolaisia.


Tehtäviä ja äänestyslipukkeita täytettiin ahkerasti.